Sananen voikukista ja nurmikoista

Alkukesällä luonnossa ja puutarhassa kohisee kasvu. Nurmikolla kukkivat ensimmäisinä leinikit ja voikukat. Vaikka kaikki voikukat näyttävät samanlaisilta, suvuton lisääntyminen tuottaa alati laajenevan joukon toisistaan hivenen poikkeavia muotoja. Voikukka saa kuitenkin monet kotipuutarhurit sotajalalle – tuskin ensimmäiset loistavan keltaiset kukinnot ovat ehtineet avautua, kun ruohonleikkurit ja trimmerit jo käynnistyvät.

Voikukka kasvaa lähes missä vain: tienpientareilla, joutomailla ja kiveysten rakosissa. Voikukka on niin yleinen, että pidämme sitä harmin aiheena ja näemme paljon vaivaa sen hävittämiseksi. Italiassa sen sijaan voikukka, tarassaco, on arvostettu villivihannes, jota kerätään käytettäväksi salaateissa ja myös sen terveysvaikutusten vuoksi. Italiassa voi jopa ostaa voikukan eri lajikkeiden siemeniä viljeltäväksi hyötykasvina.

Ehkä mekin voimme jo viimein tehdä rauhan voikukan kanssa ja arvostaa sen tarjoamia makunautintoja italialaisten tapaan. Voikukasta saa muun muassa simaa ja siirappia ja nupuista 'kapriksia'. Luontopuutarhuri arvostaa voikukkia tietenkin siksi, että ne ovat keväällä pajujen ohella kimalaisten tärkeitä ravintokasveja. Voikukkien ja leinikkien loisto herukkapensaiden alla houkuttelee pölyttäjiä ja takaa lisäksi hyvän marjasadon.

Kotipihan kullankeltaista voikukkamerta oppii katsomaan uusin silmin, kun ymmärtää sen tuomat hyödyt luonnolle, pihan marjatarhalle ja keittiön herkkusuille. Nurmikon leikkaamisella ei ole enää kiire, vaan ensin voi rauhassa odotella voikukkien kukinnan loppumista.

Mitä viheraavikon tilalle

Lyhyenä pidettävä nurmikko on kotipihan työläin osa, sillä se vaatii säännöllistä leikkaamista. Bensaleikkureiden pärinä kuitenkin peittää pesimälintujen sirkutuksen ja robottileikkurit ovat siilien, sammakoiden ja kimalaisten surma. Jos haluat luopua viheraavikosta, tässä ensimmäiset askeleet kohti elävää ja kukkivaa nurmikkoa:

• Odota keväällä rauhassa, että voikukat ovat kukkineet ja ota vasta sitten ruohonleikkuri esille.

• Suunnittele ja leikkaa nurmikolle polkuja tarpeellisiin kohtiin. Polut voivat olla kapeita tai leveitä, kaarevia tai suoraviivaisia rakennettua ympäristöä tai puutarhan kasvillisuutta mukaillen.

• Jos nurmikolle tulee oleskelualue, leikkaa sille pöydän ja parin tuolin mentävä tila.

• Leikkaa lyhyeksi istutusalueisiin rajoittuva nurmi, jotta istutusalueet erottuvat paremmin ja niitä on helpompi hoitaa.

• Anna nurmikon kasvaa kaikkialla muualla ja tarkkaile, mitä kasveja maasta ilmestyy. Vanhoilla monilajisilla nurmikoilla saattaa kasvaa valkoapilaa, poimulehteä, nurmitädykettä ja niittyhumalaa. Varjoisilla paikoilla taas kasvaa sammalia ja valkoisena kukkivaa metsäkäenkaalia. Sammalta ei kannata torjua, sillä sammal kuuluu varjopuutarhaan.

• Jos nurmikolla on kuolleita kohtia, piirrä nurmikolle kepin ja langan avulla haluamasi kokoinen ympyrä, poista kuollut nurmikko ja kylvä siihen valkoapilaa tai luonnonkukkasiemenseosta.

• Jos maa on läpäisevää ja ruokamultakerros on ohut ja se kuivuu sateettomina kausina nopeasti, perusta pihalle niitty.

• Jos puutarhamaa sen sijaan on ravinteikasta ja hyvin kosteutta pidättävää, perennaniitty tai laaja perennaistutus saattaa olla paras valinta.

Luontopuutarhuri ei kavahda pitkäksi venyvää nurmikkoa, vaan odottaa rauhassa mitä yllätyksiä maasta kasvaa. Vahoilla pihoilla nurmikosta saattaa yllättäen putkahtaa vanhoja perinneperennoja, päivänkakkarameri tai tuoksuva apilamatto. Silmä tottuu nopeasti runsauteen viheraavikon sijaan.